Liikunnan monimutkainen helppous

Nyt on jo vuosi siitä kun minulle asennettiin vagushermostimulaattori. En ole vielä aivan täysin varma siitä, onko se auttanut yhtään. Ehkä nykinät päivisin ovat hieman vähentyneet, mutta täysin varma en ole. Stimulaattori on tuonut kuitenkin yhden harmin muassaan: jos hengästyn, tuntuu etten pysty kunnolla hengittämään. Esimerkiksi juokseminen on vaikeaa, koska aina kun stimulaattori aktivoituu, eli 5 minuutin välein, tuntuu että henkeni salpautuu. Viime kerralla kun näin neurologia, hän sääti stimulaattorin taajuutta tai vastaavaa. Tuntuu kuin se olisi hieman helpottanut asiaa, mutta aivan täysin se ei asiaa korjannut. Lääkäri kuitenkin toi hieman valoa tähän asiaan sillä tiedolla, että sen pitäisi helpottaa alun jälkeen.

Olen pohtinut tässä eri liikunta vaihtoehtoja. Esimerkiksi zumba on aika lailla pois suljettu, samoin muut sykkeen korkealle nostavat lajit, kuten melkein kaikki jumppatunnit mitä eri kuntosalit tarjoavat. :) Olen kuitenkin löytänyt yhden sopivan lajin: vesijuoksu! Tykkään siitä kyllä aika paljon. :) Ainut miinus on, että nyt keväällä ei haluaisi olla sisällä. Kempeleen uimahallissa Zimmarissa on mahtavat isot ikkunat, joten siellä kun olen joskus käynyt juoksemassa niin tunnelma on hieman eri. :) Nyt ois matka hieman liian pitkä. :D Täytyy tyytyä ikkunattomiin uimahalleihin. Mutta toinen hyvä tapa kuntoilla on sellaisella pienellä pilates pallolla (rendodo-pallo) jumppaaminen. Mulla on ollu se jo useita vuosia ja oon sitä aika aktiivisesti käyttänytki. :) Tosi kätevä kotijumppaan, matkalle ja keskivartalon tukilihaksien voimistamiseen. Pitäis alkaa myös käymään kuntosalilla uudestaan. En oo tänä lukuvuotena käyny ollenkaan, koska on ollut muuttoa ym. enkä oo sitten tienny mille kuntosalille pitäis kirjautua. Hirveen kalliita myös kaikkia. :(

Ehkä kunnon kohotus tästä lähtee parempaan suuntaan.. :)

--salla

Mitä ruokaa lautaselle?

Viime kerrasta onkin jo kuukausi. En ymmärrä miten musta on tullut näin laiska bloggaaja. Muutenkin tuntuu, että en oikeen saa kaikkia asioita tehtyä ja osa asioista laahaa perässä. Huoh.. Yritän jatkossa kirjoitella vähän useammin. :)

Olen tässä viime kuukausina pohtinut paljon oikeita ruokavalioita ja kuntoilua ja terveyttä ylipäänsä. Itseäni nämä aiheet kiinnostavat todella paljon, siksi koska a) se mitä syön vaikuttaa paljon terveyteeni, epilepsiaan ja ärtyneen paksusuolen tulehdukseen b) laihduin vuosi sitten aika paljon enkä todellakaan halua palata sitä edeltäviin mittoihin ja c) se mitä syön vaikuttaa paljon myös mielialaani. :) Olen nyt lukenut pari hyvää kirjaa liittyen aiheeseen. Todella hyvä kirja, oikeastaan romaani oli Pohjaton nälkä William Leithiltä, kirjassa käydään läpi miehen ajatuksia siitä miksi syödään ja hänen omia paino-ongelmiaan ym.. Todella mielenkiintoinen kirja! Toinen todella valaiseva ja ajatuksia antava kirja on Parantavat rasvat Taija ja Jani Sompilta. Olen samoista asioista aikaisemminki lukenut, mutta kertaus on opintojen äiti. ;) Kirjassa on paljon oikeaa faktaa rasvoista ja siitä kuinka lääkeyhtiöt ym. ovat onnistuneet saamaan kaikki pelkäämään rasvaa ja syömään kolesterolilääkeitä. Kirjassa on myös vähähiilihydraattisesta ruokavaliosta. Kolmantena kirjana luin kirjan Tapa minut äiti, joka taas kertoo siitä kun laihdutus menee liian pitkälle. Anoreksiasta. Todella mielenkiintoinen!

Vaikka kirjoja on tullut luettuja, on aina toteuttaminen käytännössä vähän vaikeaa. Pyrin itse noudatta vähähiilihydraattista ruokavaliota, koska moni ärtyneen paksusuolentulehdusta sairastava on löytänyt avun juuri tästä ruokavaliosta ja jos totta puhutaan, eivät ne sokerit ja valkoiset vehnät kovin hyväksi kenellekkään ole. :) Mutta eihän se helppoa ole. Joutuu miettimään ruuanlaiton kokonaan uusiksi ja minä ainakin rakastan pastaa, ihan missä muodossa tahansa. :) Mutta no can do.. Eihän sitä tietenkään kokoajan pysty välttelemään leipää ja herkkuja. Kyllä sitä välillä voi herkutellakin. :) Eilen olisin niin paljon halunnut jäätelöä, mutta onnistuin kuin onnistuinkin pysyttelemään pois kaupasta, mutta söinkin sitten ruisleivän. Kannattaa ilmeisesti varmistaa että syö päiväruoan, niin ei sitten illalla ole hirveä nälkä.

Nykyään on kuitenkin todella vaikea tietää, että mitä olisi terveellistä syödä, osa sanoo toista ja osa toista. Suomalainen ruokaympyräkin on jo vanhentunut, mutta silti sitä käytetään. Fitness-lehdet sanovat taas toista. Tässä ennen joulua itselläni oli pieni ahdistus siitä että mitä ja miten minun olisi syötävä. Mikä olisi terveellinen ruokavalio? Nyt kuitenkin olen päätynyt takaisin VHH-ruokavalioon mitä olen aikaisemmin noudattanut ja tuon Parantavat rasvat -kirjan jälkeen se tuntuu vieläkin järkevämmältä vaihtoehdolta, joten ainakin hetken olen rauhallinen (kunhan vain paino ei ala nousemaan :) ). Mutta miten te syötte?

Pääsiäisen olin pohjosessa. :) Mukavaa.. Kuten yleensäkin.

--salla

Terveysterroria

Olen sairas.. Edelleen.. Huoh.

Olin ripulista ym. huolimatta viime viikonloppuna Treellä Nuorten viikonloppuleirillä, vai mikähän sen virallinen nimi on? Järjestäjä oli kuitenkin Epilepsialiitto. Oli taas kerran mahtava viikonloppu. :D Nukuttua tuli kuitenkin aivan liian vähän kaikkeen siihen liikuntaan verrattuna. Täyty kuitenki ottaa kaikki irti, ku taas pitkästä aikaa näki ystäviä. Ei heitä joka päivä näe. :)

Aiheena koko viikonloppuna oli terveys. Vaikka aihe saattaa kuulostaa kulutetulta tälleen epilepsiapiireissä. Jokainen meistä on varmasti puhunut lääkärin kanssa ja terveys on melkein koko ajan pöydällä oleva asia. Aihetta käsiteltiin kuitenkin nyt liikunnan, ruokavalion ja päihteiden näkökulmasta. Paikalla oli ravitsemusterapeutti luennoimassa, liikuttiin ulkona ja sisällä ja kuunneltiin myös päihdeluento. Ravitsemusterapeutin luento oli oikeasti todella mielenkiintoinen. Hän ei luennoinut pelkästään tätä normaalia lautasmallia, vaan hän oikeasti Tiesi ja oli Kiinnostunut asioista. Ravitsemusterapeutti suositteli Kreetalaista ruokavaliota.

Liikuntaan kuului lauantai aamupäivällä sisällä leikkejä ja kisailua ja kuntopiiriä. Kisat ja leikit oli hauskoja ja mikä yllättävää uusia minullekkin. Oon käynyt monilla leireillä ja tutustunut aiheeseen, joten oli mukavaa ja piristävää tutustua uusiin leikkeihin. Kuntopiirikään ei ollut niin paha kuin yleensä. Iltapäivällä vuorossa oli enemmän ns. seikkailua. Keikuttiin valjaissa trapetsilla ja koitettiin korikiipeilyä*. Itse kipusin 15 pinotun coca cola korin päälle. Kahdesti. Tämä oli todella jännittävää. :D Kävin myös Pyhäjärvessä uimassa, koska sää oli niin mainio. Haluttiin myös M:n kanssa lähteä melomaan, mutta ei sitä kaikkea jaksa. Järven pinta oli kuitenkin ihanan tyyni.

Terveys on kuitenkin todella tärkeä muutenkin kuin lääkityksen kannalta. Usealla epilepsiakin on paremmin ainoissa, kun liikkuu ja nukkuu säännöllisesti ja muistaa syödä ainakin melkein aina terveellisesti. :) Itse myös olen sitä mieltä, että on tärkeä katsoa mitä laittaa suuhunsa. Kaikki ei sovi kaikille.

Tällä hetkellä olen kotona, koska aamulla voin niin huonosti, etten päässyt lähtemään työharjoitteluun. Noloa olla Taas pois (olin pois viimeviikollakin).

ps. unohdin täysin mainita leirin yhden parhaimmista puolista! Uudet tuttavat! Leirillä oli uusia kasvoja ja oli mukava tutustua heihin. Olisi ollut mukava jutella heidän kanssa enemmänkin. :) Ehkä joskus toiste..

--salla

(*korikiipeily = Suorittajan tavoitteena on kiivetä mahdollisimman monen päällekkäin pinotun korin päälle. Avustaja ojentaa uuden korin sitä mukaa kun torni kasvaa. Tähän tarvitsee kuitenkin valjaat, köyden, kypärän ja kokeneen varmistajan.)

Going home

Kouluhommien keskellä törmäsin tällaiseen lauluun. Tässä osa laulusta Going home. Omasta mielestä aika koskettavat sanat. Laulu oli osa Ihmisoikeudet mielenterveys- ja
päihdeyksiköissä kokemusarvioinnin kohteina, ITHACA-hankkeen Suomen raporttia.

Morning Star lights the way;
Restless dream all done;
Shadows gone, break of day,
Life has just begun.
Every tear wiped away,
Pain and sickness gone;
Wide awake there with Him!
Peace goes on and on!
Going home, going home,
I’ll be going home.
See the Light! See the Sun!
I’m just going home.

ps. mulla sitten ei varmasti ole mitään suolistotukosta. en ymmärrä mitä se lääkäri houraili! Puhelimessa menee sanomaan, että mun oireet kuvastais suolistotukosta, vaikka en oo ees oksennellu. Menee säikyttään mut tälleen!

--salla

Golden compass

Istun nojatuolissa vasen nilkka turvonneena ja ruhjeisena edessäni tuolilla leväten ja tieto mahdollisesta suolistotukoksesta takaraivossa muhien. Käperryin hetki sitten maha kipeänä sängylle maha kipeänä ja aloin lukemaan artikkelia jostain vanhasta painon hallinta lehdestä. Artikkeli jatkoi samaa rataa kuin sadat muut terveyslehtien artikkelit; artikkeli taas yhdestä elämän tavasta, luonnollisesta tavasta pysyä terveenä ja tietenkin pitää paino kurissa. Artikkelissa puhuttiin täydellisestä terveydestä. Se laittoi minut miettimään. Miten mahtavaa olisikaan, jos voisi olla täydellisen terve. Edes 90 % terve. 80 % riittäisi. Olen aina ollut jollain tavalla ”sairas”. Syntymästä lähtien minulla on ollut oikean puolinen hemiplegia ja myöhemmin on tullut lisänä sekä epilepsia että ärtyneen paksusuolen tulehdus. Unohtamatta tietenkään mielen sisäisiä sairauksia. :) Mitkä tuntuu välillä rampauttavimmilta kuin fyysiset sairaudet. Välillä tietenkin on hyviäkin vaiheita, eikä mikään näistä oikeastaan huomauttele itsestään, mutta sitten, uusi kohtaus tai tuntuu siltä, että joku tunkee tulista halikkoa vatsaani ja vääntää.

Täydellinen terveys tuntuu olevan siis tuhansien kilometrien päässä, ellei jopa aivan toisessa ulottuvuudessa minusta. Voisinko kuitenkin saavuttaa terveyden, jos seuraisin joitain noista terveyslehtien elämäntavoista, kuten Ayurveda, joka tarjoaa täydellistä terveyttä intiasta tai ns. Okinawan dieetti, jonka avulla kuulemma elää 100-vuotiaaksi. Yhtenä vaihtoehtona on välimerellinen ruokavalio, joka ehkäisee mm. paksusuolen syövän riskiä ja lisää elinvuosia. Onnistuisiko tuollaisen elämäntavan noudattaminen tällaiselta tavalliselta, mutta välillä aika sairaalta ihmiseltä? Okinawan dieetissä syödään paljon valkoista riisiä ja wokattuja kasviksia, mutta jo ajatus niistä saa minut huonovointiseksi. Riensin vessaan jo yhden riisikakun jälkeen, enkä todellakaan puuteroimaan nenääni. Ayurvedassa ruokavalio on yksilöllinen, mutta miten oma suolistoni reagoisi omaani? Ayervedaan kuitenkin kuuluu myös säännöllinen ateriarytmi ja unirytmi. Nämä kaksi ovat aina terveellisiä. Lisäksi tähän kuuluu myös mm. joogaa. Joogasta en tiedä mitä sanoa.

Erilaisia elämäntapoja ja parantavia ruokavalioita on kuitenkin pilvin pimein. Pitäisikö minunkin valita niistä yksi? Mutta jos valitsisin niistä yhden, pystyisinkö pitämään kiinni siitä? Osaisinko ”uppoutua” kyseiseen elämäntapaan tai tehdä elämäntavasta ohjenuorani? Karkit ja herkut ovat yleensä aikalailla pannassa kaikissa terveyttä edistävissä elämäntavoissa ja tiedän, että itselläni on melkoisen valtava sokerihammas. Pysyminen jossain elämäntavassa olisi haastavaa. Lisäksi oma itsekurini on surkea. En varmasti aina pääsisi nukkumaan ajallaan. Tuntuu jo, että ennen kuin mitään päätöstäkään on tehty, niin elämäntapamuutokseni on tuhoon tuomittu. Arvelen, että heti kun voin taas hiemankaan paremmin, unohdan koko idean ja jatkan elämää yhtä epäterveellisesti kuin aina.

Mm. Ayurvedaan kuuluu holistinen ajattelu. Holismissa ajatellaan, että kokonaisuus on enemmän kuin osien summa. Holismi on myös sitä, että kaikki vaikuttaa kaikkeen. Myös siis, että fyysinen terveys vaikuttaa psyykkiseen terveyteen ja päinvastoin. Jos siis olisin terveempi, olisin onnellisempi. Se olisi tavoittelemisen arvoinen päämäärä. Todellakin.

Olen jo pitkään ajatellut, että se mitä syön vaikutta melkeinpä suoraan omaan terveyteeni, joten tässä pari linkkiä, jos jotain kiinnostaa oman elämäntapansa viilaaminen:

http://www.samhita.fi/?page_id=2
http://okinawaprogram.com/okinawa_diet/okinawa_diet_food_pyramid.html
http://www.mediterraneandiet.gr/
http://karppaus.info/

(Vaikka tässä on mainittu monta erilaista ruokavaliota, se ei tarkoita, että uskoisin, että jokin yllä olevista olisi se ainut oikea. Jokainen saa tehdä omat johtopäätöksensä ruokavalioista/elämäntavoista.)

--salla