Runo

Ajattelin hieman matkia Maapallosilmää ja kirjoittaa tänne runon. En sentään omaani, vaan Clive Barkerin. Runo ehkä jossain määrin kuvaa oloani näinä viime aikoina, muttei täysin. Runo on omasta mielestäni todella hyvä. Varsinkin joulun aikana luin runon läpi monia kymmeniä kertoja, oikeasti. Siskoni oli kirjoittanut sen minulle lahjaksi antamaansa kirjaan. Tällä hetkellä runon tunnelma tuntuu kuitenkin todella kaukaiselta. :/ Silti runo on ihana.

Päivä on sanoja ja kiihkoa.
Päivä on järjestystä, todellisuutta ja kultaa.
Se on filosofeja kaupungeissaan;
se on kartantekijöitä erämaissaan.
Se on teitä ja kilometripylväitä,
se on paniikkia, naurua ja malttia;
valkoista, kaikkia nimeltä tunnettuja asioita.
Se on lihaa; se on kostoa; se on näkyväisyyttä.

Yö on sininen ja musta.
Yö on hiljaisuutta, rukousta ja rakkautta.
Se on tanssijoita luulehdoissa,
se on kaikkea muuttuvaista.
Se on kohtalo, se on vapaus.
Se on naamioita ja hopeaa ja moniselitteisyyttä,
se on verta; se on anteeksiantoa;
se on vaistojen näkymätöntä musiikkia.

- Clive Barker
Abarat

Kesäillan runoja

Kesä on todellakin täällä. Ulkona näyttää tosi lämpimältä ja aurinkoiselta. En vaan hirveästi oo viettänyt aikaa auringossa nyt viime päivinä. Oon ollu töissä, lähinnä sisätiloissa ja oon yllättyny ku ulos mennessä huomaa, et kappas, täällähän on helle. :)

Ajattelin tällä kertaa kirjoittaa vähän jotain erilaista. Kirjoitan runoja paljon pöytälaatikkoon aina kun hyvä idea iskee. Ajattelin tänne laittaa nyt yhden. Voin tänne laittaa ihan rauhassa. Ei ainakaan tarvitse pelätä negatiivista kritiikkiä. :DD

Runo ei ole täysin realistinen.

~~~****~~~~

This is my manifestation to you.
This, how I am hungry.
This, how I shiver.
These, my convulsing limps.
This, my wasting body.
This I give to you.
It´s yours to brake, yours to heal.
It´s yours to do what ever you want to,
whit now yours broken body.

~~~****~~~~

Sanomattakin on selvää, että ruono on originaali, eikä sitä kukaan muu saa julkaista omalla nimellään. Ja englannin oikeinkirjoituksesta en sitten sano mitään.

Mutta tänään on ollu tosi hirvee päivä. Katoin telkkarin melkein tyhjilleen viime yönä, joten unta tuli vain pari tuntia. Sitten tietenkin nyki, piti ottaa stesolid ja työpäivä tuntui pitkältä kuin nälkävuosi. Kun sitten tulin kotiin ja laitoin nukkumaan niin tietenkin sain kohtauksen. Ensimmäinen kohtaus tässä asunnossa. Hengissä selvisin. :) Olin varmaan sellasen tunnin ihan pihalla kohtauksen jälkeen. Olo on nyt tietenki sit ihan ku joku ois halolla lyöny päähän (grammasen banadolin jälkeen, vasta grammanen burana autto). Oli vaikee alkaa tiskaamaan ja siivoamaan kuten oli tarkotus. Toinen kohtaus tänä kesänä.

--salla