Vagushermostimulaattori leikkaus osa 5

no niin....leikkaus on nyt ohi. Pääsin leikkauspöydälle jo aamulla kello kahdeksan. Pöytä oli pirun kylmä, mutta hoitajat toivat ihanan lämmitettyjä peittoja. Anestesialääkäri oli mukava ja samoin kaikki muutkin. Kun leikkauspöytä saatiin oikealle paikalle ja tippa oli saatu käteen laittoi sairaanhoitaja happinaamarin kasvoille ja anestesialääkäri laittoi nukutusaineen suoneen ja se oli menoa. Käskivät ajatella kauniita asioita niin näkisin kauniita unia.. En kyllä nähnyt unia ollenkaan. :)

Seuraavat muistikuvat olivat teholta, jossa olinkin ihan tokkuraisena. Oli mukava ku sänky oli ikkunan vieressä ja ikkunasta paistoi aurinko. Aluksi en tuntenut mitään kipuja, mutta kohta teho-osaston sairaanhoitaja antoi mulle kipulääkettä. Kipulääke laittoi olon vieläkin tokkuraisemmaksi. Pääsin tunnin jälkeen takaisin osastolle.

Torkuin ja olin tokkurassa n. kolmeen asti ja sitten yritin hieman virota. Kurkkua särki ja haavoja kaulaa ja kainaloa särki. Kurkkua särkee, koska nukutuksen ajaksi oltiin laitettu putki henkitorveen (sille on kunnon nimiki, mut oon jo unohtanu miten se kirjotetaan).

Nyt olo onkin varsin hehkee.. Haavoja särkee edelleen, pää on kipee ja kuumetta on 38,2 astetta ja oon alkanu tuntee stimulaattorin antamat sykäykset. Lääkäri nimittäin kävi korottamassa pykälällä stimulaattorin poweria. Nyt se antaa sykäyksiä 5 minuutin välein ja sykäyksen kestää 30 s. Sykäyksen aikana hiukan yskittää ja tuntuu hieman epämukavalta kurkussa. Se on kuulemma alussa normaalia. Poweria nostetaan vielä huomenna pykälällä.

Mut lähen nukkumaan tai jotain.. --* Toivottavasti pääsen huomenna kotiin..

--salla

Vagushermostimulaattori leikkaus osa 2

Kävin tässä eilen sitten tapaamassa leikkaavaa lääkäriä, sairaanhoitajaa ja anestesialääkäriä. Oli ihan kiva jutella tulevasta leikkauksesta ja saada vähän lisää tietoa. Kirurgi sanoi, että joudun jäämään sairaalaan yöksi, mut ei voi mitään. Täytyy vaan toivoo, et isä tai joku tuo mulle sinne jotain salaattia, koska sairaalan salaatit ei tosiaankaan oo hirveen hyviä. :) Lääkäreiden ja sairaanhoitajan kanssa käytiin myös läpi kaikki perusasiat esim. lääkitykset, allergiat, miten edelliset leikkaukset on mennyt, mahdolliset riskit, toipuminen ym.. Leikkauksen jälkeen, ku lähden sairaalasta olen kuulemma samassa kunnossa kuin tullessa. Ainakin näin leikkaava lääkäri lupas. :)

Leikkaava lääkäri selitti, että stimulaattoriin laitetaan heti leikkauksen yhteydessä jo pienelle voimakkuudelle ja sitä voimakkuutta lisätään taas vähän leikkauksen jälkeen ja taas seuraavana aamuna. Voimakkuuden lisäämistä jatketaan tämän jälkeen parin viikon välein, kunnes saavutetaan paras tulos. Vagushermostimulaattoria voi kuulemma ennemmin verrata lääkkeisiin kuin mihinkään suureen epilepsia-leikkaukseen. Stimulaattori ei ennemminkin vähentää kohtauksia kuin veisi kaikkia pois. Lääkkeitä ei yleensä voi eikä kannata lopettaa. Kolmanneksella stimulaattori toimii todella hyvin, toisella kolmanneksella se toimii ihan ok ja kolmanneksella se ei auta ollenkaan. Että aikamoista arpapeliä. :D Mut siihenhän on totuttu? ^^

Saan myös sairaalastani mukaan kaksi magneettia. Niissä ei ole muuta eroa kuin, että toisen voi laittaa käteen (kuten kellon) ja toisen voi laittaa vaikka vyölle. Kun magneettia käyttää stimulaattorin päällä stimulaattorista lähtee ylimääräinen voltti aivoihin. Siis jos tuntuu, et ok, kohtaus taitaa olla tuloillaan ni sit kannattaa käyttää magneettia stimulaattorin yllä. Kohtausta ei välttämättä tule. Toinen mihin stimulaattori voi käyttää, on pysäyttämään stimulaattorin. Kun magneetin teippaa stimulaattorin päälle, stimulaattori pysähtyy ja kun magneetin ottaa pois, lähtee yksi vähän isompi voltti aivoihin. Joku voi haluta vähäksi aikaa pysäyttää näin stimulaattorin, koska se saattaa aiheuttaa pientä puheen käheytymistä aika-ajoin. Jos esim. pitää paljon puheita, on kätevää vähäksi aikaa pysäyttää stimulaattori. :) Varsinkin alussa kuulemma äänen käheytymistä tapahtuu..

Vau.. Tulee hieman tekstiä. ^^ Koittakaa jaksaa, hieman tietoa vielä jäljellä. :)

Se voltti, joka lähtee aivoihin, kun käyttää magneettia stimulaattorin päällä on muuten hieman voimakkaampi, kuin voltit normaalisti. Patterit stimulaattorissa kestää n. 7 vuotta ja sitten leikkaamalla vaihdetaan. Leikkaus ei kuitenkaan ole yhtä iso kuin ensimmäinen. Mulla tulee olemaan leikkauksen jälkeen kaks arpea. Yks kaulalla ja yksi kainalon alapuolella. Toi toinen, joka on mulla kainalon alapuolella, leikataan yleensä tähän rinnalle, mutta mulla kasvaa herkästi arpi liikaa (arpi keloidi), joten jos nämäkin kasvavat niin haluan mieluummin arven edes hieman "näkymättömälle" paikalle. :) Toista arpea ei oikein voi siirtää. Siinä tarvitsee varmasti tarkkuutta, että saa ne johtimet aseteltua oikeisiin hermoihin.

Hieman jännittää, mutta ei pahemmin. Mua on leikelty niin paljon ja oon ollu paljon sairaalassa, että en oikeen osaa jännittää. :) Enemmän mua toi lopputulos jännittää kuin itse leikkaus. En oikein osaa kuvitella itseäni stimulaattorin kanssa, mut kai siihen tottuu. Viimeks tunti sitten ajattelin, et ois hienoo, jos tolla stimulaattorilla saisin nää pienemmät nykinät pois ni ois helpompi liikkuu kaupungillaki. Ei tarvis kokoajan pysähellä, ku toinen jalka alkaa nykiin.

Mut eiköhän siinä tullu tarpeeks nyt vähäks aikaa.. Päivitän tilannetta ja fiiliksiä viimestään ennen operaatiota. :D Sairaalassa pitää olla seitsemältä, ei oo saanu syödä eikä juoda 6 tuntiin. Epi lääkkeet tietty saa ottaa pienellä vesimäärällä. :)

Aurinkoista viikonloppua.. :)
--salla

Leikkaus ensi viikolla!

Hoitaja soitti mulle eilen ja pudotti pommin: vagushermostimulaattori-leikkaus ois ens viikon tiistaina Töölö sairaalassa. Olin kyllä ällikällä lyöty. Mitä? Näin lyhyellä varoitusajalla? Kyselin sitten, että miten vasta nyt saan tietää tästä. Kuulemma päivystysleikkauksista(?) ei saa tietää kuin korkeintaan 1,5 viikkoa aikaisemmin. Olin sitten, että ok. Tiistaina leikkaus. Piäähän mun nyt jättää luokan yhteinen risteily välistä, mutta on tää tärkeämpi, ku päivän reissu Tallinnaan. :)

Hoitaja kutsui mut myös torstaiksi verikokeisiin, tapaamaan anestesialääkäriä ja sitten tapaamaan leikkaavaa kirurgia. Aamulla siis Töölöön ja iltapäivällä mulla on vielä Meilahdessa lääkäriaika. Taas tulee hieman ramppaamista ja välissä pitäis yrittää keskittyä vielä koulussa ryhmätehtävään. Huh..

Hienoo kuitenki, et tää tuliki näin nopsaa. Olin varma, et leikkaukseen menee vielä hetki, ku ei ollu mitään kuulunu. :)