Golden compass

Istun nojatuolissa vasen nilkka turvonneena ja ruhjeisena edessäni tuolilla leväten ja tieto mahdollisesta suolistotukoksesta takaraivossa muhien. Käperryin hetki sitten maha kipeänä sängylle maha kipeänä ja aloin lukemaan artikkelia jostain vanhasta painon hallinta lehdestä. Artikkeli jatkoi samaa rataa kuin sadat muut terveyslehtien artikkelit; artikkeli taas yhdestä elämän tavasta, luonnollisesta tavasta pysyä terveenä ja tietenkin pitää paino kurissa. Artikkelissa puhuttiin täydellisestä terveydestä. Se laittoi minut miettimään. Miten mahtavaa olisikaan, jos voisi olla täydellisen terve. Edes 90 % terve. 80 % riittäisi. Olen aina ollut jollain tavalla ”sairas”. Syntymästä lähtien minulla on ollut oikean puolinen hemiplegia ja myöhemmin on tullut lisänä sekä epilepsia että ärtyneen paksusuolen tulehdus. Unohtamatta tietenkään mielen sisäisiä sairauksia. :) Mitkä tuntuu välillä rampauttavimmilta kuin fyysiset sairaudet. Välillä tietenkin on hyviäkin vaiheita, eikä mikään näistä oikeastaan huomauttele itsestään, mutta sitten, uusi kohtaus tai tuntuu siltä, että joku tunkee tulista halikkoa vatsaani ja vääntää.

Täydellinen terveys tuntuu olevan siis tuhansien kilometrien päässä, ellei jopa aivan toisessa ulottuvuudessa minusta. Voisinko kuitenkin saavuttaa terveyden, jos seuraisin joitain noista terveyslehtien elämäntavoista, kuten Ayurveda, joka tarjoaa täydellistä terveyttä intiasta tai ns. Okinawan dieetti, jonka avulla kuulemma elää 100-vuotiaaksi. Yhtenä vaihtoehtona on välimerellinen ruokavalio, joka ehkäisee mm. paksusuolen syövän riskiä ja lisää elinvuosia. Onnistuisiko tuollaisen elämäntavan noudattaminen tällaiselta tavalliselta, mutta välillä aika sairaalta ihmiseltä? Okinawan dieetissä syödään paljon valkoista riisiä ja wokattuja kasviksia, mutta jo ajatus niistä saa minut huonovointiseksi. Riensin vessaan jo yhden riisikakun jälkeen, enkä todellakaan puuteroimaan nenääni. Ayurvedassa ruokavalio on yksilöllinen, mutta miten oma suolistoni reagoisi omaani? Ayervedaan kuitenkin kuuluu myös säännöllinen ateriarytmi ja unirytmi. Nämä kaksi ovat aina terveellisiä. Lisäksi tähän kuuluu myös mm. joogaa. Joogasta en tiedä mitä sanoa.

Erilaisia elämäntapoja ja parantavia ruokavalioita on kuitenkin pilvin pimein. Pitäisikö minunkin valita niistä yksi? Mutta jos valitsisin niistä yhden, pystyisinkö pitämään kiinni siitä? Osaisinko ”uppoutua” kyseiseen elämäntapaan tai tehdä elämäntavasta ohjenuorani? Karkit ja herkut ovat yleensä aikalailla pannassa kaikissa terveyttä edistävissä elämäntavoissa ja tiedän, että itselläni on melkoisen valtava sokerihammas. Pysyminen jossain elämäntavassa olisi haastavaa. Lisäksi oma itsekurini on surkea. En varmasti aina pääsisi nukkumaan ajallaan. Tuntuu jo, että ennen kuin mitään päätöstäkään on tehty, niin elämäntapamuutokseni on tuhoon tuomittu. Arvelen, että heti kun voin taas hiemankaan paremmin, unohdan koko idean ja jatkan elämää yhtä epäterveellisesti kuin aina.

Mm. Ayurvedaan kuuluu holistinen ajattelu. Holismissa ajatellaan, että kokonaisuus on enemmän kuin osien summa. Holismi on myös sitä, että kaikki vaikuttaa kaikkeen. Myös siis, että fyysinen terveys vaikuttaa psyykkiseen terveyteen ja päinvastoin. Jos siis olisin terveempi, olisin onnellisempi. Se olisi tavoittelemisen arvoinen päämäärä. Todellakin.

Olen jo pitkään ajatellut, että se mitä syön vaikutta melkeinpä suoraan omaan terveyteeni, joten tässä pari linkkiä, jos jotain kiinnostaa oman elämäntapansa viilaaminen:

http://www.samhita.fi/?page_id=2
http://okinawaprogram.com/okinawa_diet/okinawa_diet_food_pyramid.html
http://www.mediterraneandiet.gr/
http://karppaus.info/

(Vaikka tässä on mainittu monta erilaista ruokavaliota, se ei tarkoita, että uskoisin, että jokin yllä olevista olisi se ainut oikea. Jokainen saa tehdä omat johtopäätöksensä ruokavalioista/elämäntavoista.)

--salla