Kohtauksia elämässä

Yhden asian olen unohtanut kirjoittaa tänne. Yhden aika tärkeänkin asian, ottaen huomioon blogin aiheen.

Viime kesänä olin ollut kohtaukseton melkein, melkein kaksi vuotta. Siis korjaukseksi, en ollut saanut yhtään "isoa" tajuttomuuskouristuskohtausta. Nykinöitähän sen sijaan tulee edelleen päivittäin. Kesäkuussa olin kuiten todella raskaalla rippileirillä opettamassa. Olin aivan poikki leirin jälkeen! Saavuttuani sieltä unohdin muutamat lääkkeet. Lääkkeiden unohtamisen jälkeen aamulla, sain pitkästä aikaa taas kouristuskohtauksen. Huh.. Olin melkein, huom. melkein jo unohtanut kuinka kauheita kohtaukset voivatkaan olla. Säikäytin T:n pahanpäiväisesti, mutta toivuin kohtauksesta suht nopeaa.

En enää mitä sinä päivänä tein. Illemmalla olin kuitenkin nukkumassa päiväunia, kun sain taas kohtauksen. En ole tainnut saada niin tiheään kohtauksia kuin ehkä kerran tai pari! Tästäpä kohtauksesta ei tullut toivuttua niin nopeasti. Tai siis, en tullut "järkiini" ennen kuin sain taas toisen kohtauksen. Tässä vaiheessa T oli jo ehtinyt puhua äitini kanssa ja kun sain sen päivän kolmannen kohtauksen kolmannen kohtauksen, hän soitti ambulanssin. Ei ole tullut käytyä ensiavussakaan epilepsian takia piiiiitkään aikaan. Ambulanssimiesten tultua paikalle ehdin jo hieman tulla järkiini. Siis hieman, olin edelleen todella tokkurainen. En muista paljon mitään matkasta sairaalaan. Okei, matka on kyllä todella lyhyt. Päästyäni sairaalaan ja makuulleen yllätyn kun saan vielä neljännen kohtauksen. Eivät päästäneet minua pois sieltä koko yönä. Ehkä ihan hyvä idea. En kuitenkaan saanut enää viidettä kohtausta. Sain jonkin verran levättyäkin ja aamulla talsin takaisin kotiin.

Loppu hyvin, kaikki hyvin. Opin tästä kuintenkin yhden todella tärkeän asian. Täytyy muistaa ottaa ne lääkkeet. Täytyy todellakin muistaa ottaa ne lääkkeet. Rasitus + lääkkeiden unohtaminen ei ole hyvä asia. Lääkkeiden unohtaminen lisää myös riskiä kuolla. Oikeasti, se ei ole mikään leikin asia. Kirjoitan joskus lisää SUDEPista. SUDEP tulee sanoista Sudden Unexpect Death in Epilepsy. Ja se on ihan todellinen vaara joka liittyy epilepsiaan.

--salla

Tänään ei ollenkaan neurontinia

Tälle päivälle en saa enää ollenkaan neurontinia. Saa nähdä millainen ensi yöstä tulee. Maanantaina en ottanut iltapäivällä ollenkaan neurontinia ja heti yöllä alkoi nykimään ja lopulta viiden aikaan tuli ihan tajuttomuuskouristuskohtaus. Että ei täällä aivan tyhjänpanttinakaan ole istuttu.

Täällä kuitenkin kun tietää hoitajien olevan ihan parin metrin päässä niin kohtaukset eivät pelota niin kuin ne joskus pelottavat. Hoitajien lisäksi tässä käy melkein päivittäin hoitava neurologi (Leena Jutila) ja neurofysiologi. Tänään kävi lisäksi extrana neuropsykologi teettämässä muistiin ja muuhun liittyviä kokeita/testejä. :)

Muuten kaikki on mennyt oikein mutkattomasti. Olen lukenut, surffannut netissä, hieman pyöräillyt ja katsonut telkkaria. Nyt tässä ajattelin vielä lukea psykaa ja nyppiä kulmakarvat. Että jotain tekemistä on. :) Nyt on torstai ja edessä on vielä huominen ja lauantai ja lauantaina lähden varmaan siinä päivällä.

Nyt tässä kuitenkin jään odottamaan iltaa ja mahdollisia kohtauksia.

ps: Leena sano just, et en saa mennä junalla ouluun! PÄÄSEN TAKSILLA!½!!"#¤ Ei perkele..

--salla