Mitä ruokaa lautaselle?

Viime kerrasta onkin jo kuukausi. En ymmärrä miten musta on tullut näin laiska bloggaaja. Muutenkin tuntuu, että en oikeen saa kaikkia asioita tehtyä ja osa asioista laahaa perässä. Huoh.. Yritän jatkossa kirjoitella vähän useammin. :)

Olen tässä viime kuukausina pohtinut paljon oikeita ruokavalioita ja kuntoilua ja terveyttä ylipäänsä. Itseäni nämä aiheet kiinnostavat todella paljon, siksi koska a) se mitä syön vaikuttaa paljon terveyteeni, epilepsiaan ja ärtyneen paksusuolen tulehdukseen b) laihduin vuosi sitten aika paljon enkä todellakaan halua palata sitä edeltäviin mittoihin ja c) se mitä syön vaikuttaa paljon myös mielialaani. :) Olen nyt lukenut pari hyvää kirjaa liittyen aiheeseen. Todella hyvä kirja, oikeastaan romaani oli Pohjaton nälkä William Leithiltä, kirjassa käydään läpi miehen ajatuksia siitä miksi syödään ja hänen omia paino-ongelmiaan ym.. Todella mielenkiintoinen kirja! Toinen todella valaiseva ja ajatuksia antava kirja on Parantavat rasvat Taija ja Jani Sompilta. Olen samoista asioista aikaisemminki lukenut, mutta kertaus on opintojen äiti. ;) Kirjassa on paljon oikeaa faktaa rasvoista ja siitä kuinka lääkeyhtiöt ym. ovat onnistuneet saamaan kaikki pelkäämään rasvaa ja syömään kolesterolilääkeitä. Kirjassa on myös vähähiilihydraattisesta ruokavaliosta. Kolmantena kirjana luin kirjan Tapa minut äiti, joka taas kertoo siitä kun laihdutus menee liian pitkälle. Anoreksiasta. Todella mielenkiintoinen!

Vaikka kirjoja on tullut luettuja, on aina toteuttaminen käytännössä vähän vaikeaa. Pyrin itse noudatta vähähiilihydraattista ruokavaliota, koska moni ärtyneen paksusuolentulehdusta sairastava on löytänyt avun juuri tästä ruokavaliosta ja jos totta puhutaan, eivät ne sokerit ja valkoiset vehnät kovin hyväksi kenellekkään ole. :) Mutta eihän se helppoa ole. Joutuu miettimään ruuanlaiton kokonaan uusiksi ja minä ainakin rakastan pastaa, ihan missä muodossa tahansa. :) Mutta no can do.. Eihän sitä tietenkään kokoajan pysty välttelemään leipää ja herkkuja. Kyllä sitä välillä voi herkutellakin. :) Eilen olisin niin paljon halunnut jäätelöä, mutta onnistuin kuin onnistuinkin pysyttelemään pois kaupasta, mutta söinkin sitten ruisleivän. Kannattaa ilmeisesti varmistaa että syö päiväruoan, niin ei sitten illalla ole hirveä nälkä.

Nykyään on kuitenkin todella vaikea tietää, että mitä olisi terveellistä syödä, osa sanoo toista ja osa toista. Suomalainen ruokaympyräkin on jo vanhentunut, mutta silti sitä käytetään. Fitness-lehdet sanovat taas toista. Tässä ennen joulua itselläni oli pieni ahdistus siitä että mitä ja miten minun olisi syötävä. Mikä olisi terveellinen ruokavalio? Nyt kuitenkin olen päätynyt takaisin VHH-ruokavalioon mitä olen aikaisemmin noudattanut ja tuon Parantavat rasvat -kirjan jälkeen se tuntuu vieläkin järkevämmältä vaihtoehdolta, joten ainakin hetken olen rauhallinen (kunhan vain paino ei ala nousemaan :) ). Mutta miten te syötte?

Pääsiäisen olin pohjosessa. :) Mukavaa.. Kuten yleensäkin.

--salla

Yksin yhdessä

Ja kuten edellisessä viestissä, myös tässä voin todeta, että olen edelleen sairas. Alkaa hieman jo kyrpiin tämä.. --**

Tuossa sängyssä maatessani ja kuunnellessani YleX:ää, kuten jo niin monena muunakin aamuna ja päivänä, sattui sieltä tulemaan haastattelu ja keskustelua yksinäisyydestä. Terästin (tai ainakin yritin ;)) heti aivoni ja kuuntelin, että mistä oli kyse. Haastattelussa oli Tarja Heiskanen, kirjan Kaiken keskellä yksin kirjoittaja ja yksinäisyydestä kärsinyt irc gallerian perustaja Matti Kari. Keskustelu oli todella mielenkiintoista.

Pahimmillaan yksinäisyys tarkoittaa sitä, että on täysin eristäytynyt muista. Ei ole työpaikkaa, eikä opiskelupaikkaa eikä tämän takia pahemmin ystäviäkään. Ei ketään jolle soittaa. Nykyään nuorten keskuudessa tämä on liian yleistä. Kotiin syrjäytyneitä on paljon. Pahimmillaan yksinäisyys voi nimittäin aiheuttaa esimerkiksi masennusta.

Yksinäisyyttä nykyään aiheuttavat yhtenä tekijänä tietenkin osaksi ihmisen omat luenteenpiirteet, kuten epäsosiaalisuus (tää ei kuitenkaan ehkä täysin pidä paikkaansa). Kuitenkin yksinäisyyttä aiheuttavat myös yhteiskunnan tietyt rakenteet, kuten irtisanominen. Myös tietty vapaus mikä nyky yhteiskunnassa vallitsee vaikuttaa yksinäisyyttä lisäävästi. Jokaisella on ns. oikeus olla yksin eikä kenenkään tarvitse vastata muille jos ei halua. Nykyään selviää hengissä ilman muita hengissä. Reilu sata vuotta sitten ei olisi selvinnyt hengissä yksin.

Muiden ulkopuolelle on helppo joutua. Ei tarvitse kuin hieman erottua normi joukosta, niin helposti joutuu syrjityksi ja kiusatuksi. Kiusaaminen tietenkin saattaa joissakin tapauksissa helposti johtaa yksinäisyyteen.

Epilepsiaa sairastavat erottuvat tästä normi joukosta, joissain tapauksissa paljonki. Epilepsiaa sairastavat ovat siis suuremmassa vaarassa kärsiä yksinäisyydestä kuin ns. normaalit ihmiset. Yksinäisyys on varmasti joillekkin epilepsiaa sairastaville hyvinkin totta, mutta vertaistuki on tärkeää tässäkin tapauksessa. Kannattaa ottaa yhteyttä epilepsialiittoon tai oman paikkakuntansa yhdistykseen, jos tuntee itsensä epilepsian tai muun asian takia yksinäiseksi. Yhdistyksistä ja liitosta voi löytää hyviä ystäviä. :) Nimimerkillä: kokemusta on.

En itse ole kärsinyt tuollaisesta totaalisesta yksinäisyydestä. Minulla on todella hyvät tukiverkot perheen ja suvun parissa, mitkä on pahimpien aikojenkin aikaan pitänyt tiukasti kiinni maanpinnalla. Kuitenkin nyt kun olen muuttanut uudelle paikkakunnalle ja vanhat kaverit ovat levittäytyneet ympäri suomea tai jääneet kotipaikkakunnalle, yksinäisyys helposti alkaa tarttumaan. Kun ei ole vielä saanut luotua hyviä ystävyys suhteita luokkatovereiden kanssa, voi olla vaikea soittaa puoli tutulle ja pyytää esim. kahville. Pelko, että tulee torjutuksi on aika kauhea. Mitä jos kukaan ei halua tulla? Tällainen yksinäisyys on kuitenkin siis todella tuttua.. Sitä vain pitäisi jotenkin saada luotua niitä ystävyyssuhteita, vaikka luokkakavereita ei niin usein näkisikään. Onko vaikeampaa tehtävää? Ja vaikka olisi paljon tuttuja ja kavereita, voi silti tuntea olonsa yksinäiseksi. Se että on numeroita kännykässä, ei tarkoita että voisi siitä vain soittaa kaikille heistä.

Kirjassa Kaiken keskellä yksin, on ohjeita siitä, miten yksinäisyyttä voi lieventää. Yhtenä neuvona on puhuminen itselleen ääneen (WTF?? O.o Itselle ääneen?). Neuvo tuntuu aluksi oudolta, mutta jos tuntuu, että tunnet itsesi hieman yksinäiseksi, niin testaa. Myös lemmikille kannattaa puhua ääneen. Ei tule pyöriteltyä ajatuksia pelkästään omassa päässään. :) Tuntee itsensä ehkä vähemmän hulluksi.

--salla

ps. miks mää kirjotan Aina näin pitkiä juttuja?