Pidemmän sairaanaolon jälkeen koulu on jatkunut kuten aikaisemmin ja elämä on muutenkin palannut raiteillensa. Sairasloman takia harjoittelu jäi kokonaan suorittamatta, joten se jäi rästiin ensi vuodelle. Rästejä on kertynyt muistakin sairastumisista, joten nyt niitä on enemmän kuin tarpeeksi. Opo ehdotti siirtymistä myöhemmin alottaneiden luokalle ensi vuonna. :/ Surullista, jos en voi jatkaa nykyisellä luokallani. Todella surullista. Luokalla on niin hyvä henki.

Muu elämä menee onneksi paremmin kuin koulu. :) Kerrankin näin! Onneks dopamiinin eritys on siis varmistettu, ni stressikään ei ehkä niin paina koulun takia. ;)

--salla

Makeaa kahvia kahdella lusikallisella sokeria

Olin eilen todella väsynyt, joten menin jo kymmeneltä nukkumaan. En tietenkään nukahtanut heti, vaan pian alkoi nykimään. Stesoa jouduin siis taas käyttämään. Olen varmaan täysin riippuvainen siitä aineesta. Koulussa ollaankin juuri luennoilla käsitelty riippuvuutta. :D Itse olen fyysisesti riippuvainen. Heräsin kuitenkin jo aikaisin ja löysin itseni varttia yli kuusi läheiseltä jätemaa(?) kukkulalta katsomasta auringonnousua ja ottamasta valokuvia. Oli paljon muuttolintuja mm. joutsenia.

Kun tulin takaisin olin taas väsynyt ja äsken otin pienet torkut. Herätessä olin aivan tokkurainen, joten nyt olenkin jo toisessa kupissa kahvia. Kahvikuppiini/kahvimukiini tulee puolilleen kahvia, reilusti maitoa ja kaksi teelusikallista sokeria. Nam.. Olen juuri oppinut juomaan kahvia, joten olen hieman innoissani asiasta. ^^ Olen innoissani kaikista uusista ja mukavista asioista. :)

Laskin juuri montko kertaa suurinpiirtein olen joutunut käyttämään stesoa tämän kuukauden aikana/montako kertaa on nykinyt/olen saanut kohtauksen. Luvuksi tuli seitsemän. Laskuissa on vain yölliset nykinät. Mullahan nykii joka päivä päivisin. Esim eilen, tulin viemastä pyykkiä ja kun avasin oven niin melkein törmäsin naapuriin. Me molemmat säikähdettiin ja tästä seurasi aika voimakas nykinä. Jouduin istumaan maassa hetken.

Mun täytyy kertoo nyt yhdestä asiasta. En tiedä mitä tapahtui tässä yhtenä tiistai yönä. Aamulla kuitenkin kun heräsin, lakanat oli aivan märät, samoin mun vaatteet. En oo ikinä kohtausten aikana laskenu alleni. Ikinä. En myöskään muista, että oisin saanu kohtauksen, vaikka yleensä muistan. Mulla oli kuitenki aamulla suussa sellanen "maku", joka on ku oon saanu kohtauksen. Tää on tosi outoa..

BTW. Se eilinen omenapiirakka onnistu ihan ok. Se kannen laittaminen siihen päälle ei kuitenkaan onnistunu aivan niin hyvin ku mummoankalla. :) Jatkan kouluhommia..

--salla

Alkuja

Koulu on alkanut taas ja jatkuu aivan siitä mihin jäätiin viime toukokuussa. Heti ensimmäisenä päivänä rästissä olevat työt alkavat kuiskia korvaan "Et ikinä valmistu, laiskimus!". :) Tässä on kolme viikkoa tiivistä työskentelyä ennen harjoittelua. Sitten ehkä ehtii keskittymään niihin rästeihin (Pakko!). Eli pienoisen stressin saan kyllä tästäkin revittyä. Onneksi henkiset voimavarani ovat kasvaneet viime keväänä ja saatan olla ehkä viisastunutkin, joten olen heti ottanut koulutehtävistä hyvän niskaotteen ja meinaan suoriutua tästä kurssista kunnialla (tai ainakin selviytyä).

Ehdin ennen koulun alkua käymään pyörähtämässä pohjoisessa neljä päivää. Sain sinä aikana itseni takasin "koulurytmiin", mutta nyt alkaa pahasti näyttää siltä, että unirytmi kääntyy taas nurinkurin. Eikö sitä ikinä opi? Tuntuu siltä että reagoin stressiin aina samalla tavalla! Miksen voi saada vaikka ihottumaa??!

Episristeily Tallinnaan on tän kuun 27. päivä. Mielenkiinnolla ootan. :) Minun tiedon mukaan ensimmäinen "nuorten" ominpäin järjestämä tällainen suuremman joukon risteily. Paikalle on tulossa paljon porukkaa. :D Toivottavasti oppii tuntemaan uusia ihmisiä ja ehkä ehtii tutustumaan paremmin niihin jotka jo tuntee. Minnaahan tästä ehkä kuitenkin pitäisi kiittää! Hän se on kaiken kursinut kasaan!

Jatkan pyykinpesua kahdella koneella! Ja aloitan omenapiirakan leipomisen piakkoin. :) Jos se onnistuu, laitan kuvan.

--salla

Onko vuokrattavana yksiöitä?

Leikkauksesta on jo kaksi kuukautta. Olen ehtinyt hyvin tottua stimulaattoriin, enkä oikeastaan huomaa sitä enää. Arvet leikkauksesta kuitenkin ilmeisesti jäävät hetkeksi. Kaulassani on 3 sentin pituinen punainen ohut arpi ja kainalon alla 5 sentin. Arvet eivät kuitenkaan kasvaneet liikaa. Kaikki vastaantulijat kuitenkin varmasti ajattelevat, että olen juuri yrittänyt itsaria huonolla menestyksellä. Yritän kuitenkin olla ajattelematta asiaa. Kyllä arvet vaalenevat ajan kanssa. Jalassani on pitkä arpi jonka sain n. 3-vuotiaana. Se oli vaalea ehkä kun olin n. 13-v. Että omille kolmikymppisille arvet on saattaneet vaaleta. :DD No toivottavasti yläruumiin arvet vaalenevat nopeammin, tai edes kaulan arpi.

Olen onnistunut pitämään itseni kiireisenä kesätöiden avulla, joten aurinkoa en ole hirveästi nähnyt. Olen pitänyt kuitenkin kaksi kolmen päivän vapaata. Toisella kerralla pikkusisko tuli käymään ja tutustuttiin Helsinkiin turisteina ja käytiin mm. suomenlinnassa ja brunssilla. Brunssithan on suurta muotia hesassa. :D Käytiin jossain sellaisessa brunssilla kuin Krulla Wiener Kaffee Haus. Aito Wieniläinen kahvila. Buffetti oli aivan mahtava. Ja kyllä siitä hieman pulitettiinki, mut ei sitä joka päivä käy brunssilla (noilla hinnoilla ehkä kerran vuodessa). Mutta buffet oli aivan tosi hyvä. Oli antipastoja, mehuja, myslejä, leipiä, croissanteja, hilloja, englantilaista aamiasta ym.. Lisäksi hintaan kuului erikoiskahvi ja skumppaa. Skumppaa heti aamusta. :D

Nyt vain odotan saksalaisen ystäväni kyläilyä elokuun alussa ja koulun alkua. Oon niin rasittunu töistä, et oon onnellinen ku pääsen koulunpenkille. Tuun kyllä vielä ikävöimään kesää ja sitä ku ei tartte stressata ryhmätöistä ja deadlineista. Nyt kuitenki haluaisin vaan viettää ees kahden päivän viikonlopun.

Lisää stressiä työn lisäksi aiheuttaa talonyhtiössä tapahtunut vesivahinko. Mun kämppä haisee ihan hirveelle ja keittiössä on kuivaaja ja sielä on poistettu kaapistoja ja kaikki poistetut kaapit on tietenki huoneen puolella. Samoin astiat ym.. Yksiössähän on tilaa tällaiselle. Taloon on tulossa kans putkiremppa ens vuoden alussa, joten uus kämppä on hakusessa. Saa ilmoitella jos tidätte vapautuvia yksiöitä/soluhuoneita.

Ehkä tääki sotku selkeytyy joskus...

--salla

Stesolid öitä ja päiviä

Olen tässä viime viikkojen aikana joutunut käyttämään stesolidia useammin kuin aina välillä. Joudun siis ottamaan/laittamaan stesolidia aina kun oikea jalkani alkaa kramppaamaan/nykimään. Usein iltaisin, jos jalka alkaa nykimään, nykinöitä tulee sarjoissa eivätkä ne lopu ennen kuin otan stesolidin.
Stesolidi ei kuitenkaan oikein sovi mulle. Kun käytän stesolidia niin seuraavana päivänä olen vähintäänkin todella väsynyt. Yleensä kuitenkin mielialani laskee ja kaikki tunteet on pinnalla. Myös hengästyn helpommin.

Toissa yönä jouduin ottamaan stesolidin, joten eilisen päivän aikana ehdin itkeä kahteen otteeseen ja loppuillan olo olikin todella paska. Vaikka kävin kuntosalilla iltapäivällä, se ei hirveästi helpottanut oloa. Äidillä on nimittäin tapana hätistellä kävelylle ja liikkumaan, jos mieli on alhaalla. Ei toiminu tällä kertaa.
Jouduin viime yönäkin ottamaan stesolidin, mutta tänään olen kuitenkin saanut tiskattua ja siivottua hieman.

Toivon, että vagushermostimulaattori auttaa hieman, koska tuntuu, et stesolid myös passivoittaa välillä. Jos sitä, ei tarvis käyttää ni ois loistavaa. :) Oon myös aina ollu sitä mieltä, et jos pystyy elämään ilman lääkkeitä ni se on aina parempi. Mitä väliä parista arvesta, jos elämä muuten on kirkkaampi ja iloisempi. :DD

Edelliset pari viikkoa on ollu kuitenkin muutenki aika rankkoja koulun takia. En oo koskaan reagoinu stressiin hirveän hyvin ja nyt on ollu koulussa todella paljon töitä. Olin hukkua pelkän ajatuksen alle. onneks kuitenkin sain tehtyä edes jonkunlaisen aikataulun serkun avustuksella ja se auttoi alkuun. :) Nyt oon kutakuinkin selvillä vesillä. :D Ja viikon päästä lähden käymään kotona ja näen pitkästä aikaa kummityttöä ja serkkua. ^^

-- salla

Feissausta

Olin tuossa tortaina feissaamassa epilepsiaa Isossa omenassa ja tapasin paljon Helsingin yhdistyksen toimijoita ja muitakin. Oli ihan uusi kokemus tuo feissaus, ihan hauskaa. :)Jotkut ihmiset oli kans oikeesti kiinnostuneet asiasta. Tuli paljon vastaan ihmisiä joiden jollain tutuilla oli epilepsia tai jotain vastaavaa.

Oon miettinyt tässä että jos täällä Helsingissä järjestäis nuorille ja ei niin nuorille jonkin sortin Halloween naamiaiset. Jos sellaiset järjestäis ni monikohan ois tulossa?

Tänään ei oo ollu luentoja ja tarkoitus oli tehdä kovasti töitä ja kirjottaa sitä ammatillisuus-tehtävää, mut ei tästä oo oikein tullu mitään. Pakko huomenna olla vähän ahkerampi. --*

--salla

Äherrystä

Hei,

Tässä juuri tämän blogin loin pienen nimipähkäilyn jälkeen. Pitäisi vielä tehdä kino-ylläs -raportti loppuun, mutta pieni internet-ongelma tällä hetkellä omalla koneella estää hommien jatkumisen ja tämä tädin koneen netti on harvinaisen hidas. :) Joten se saattaa siirtyä huomiselle. --* Olisi pitänyt huomioida se, ettei elisa välttämättä toimi Sallassa aivan yhtä hyvin kuin Kittilässä. No olen minä jonkun verran saanut sitä paperille suunniteltua. (ja pah..) Toivotaan, että huomenna saan sen tehtyä. Nyt kirjoitan oman kommentin siitä toissaviikon hybridi-leiristä.

--salla