Vagushermotimulaattori vielä tänä keväänä

Lääkäri soitti tässä keskiviikkona ja ilmoitti, että enköhän saa vagustimulaattorin tämän kevään aikana. Neurokirurgian puolella ei kuulemma ole kovin pitkää jonoa. Vagustimulaattorin asentaminen ei myöskään oo mitenkään iso homma. Sairaalassa saattaa joutua olla vain yhden päivän, että ei välttämättä tarvitse yöpyä. :) Ennen asentamista mun täytyy kuitenkin käydä magneettikuvissa, koska vagustimulaattorin asentamisen jälkeen se vaikeutuu. Magneettikuvauksiin tuli kutsu toukokuuksi, jos muistan oikein. Ehdin jo ilmeisesti hukata senkin kutsun! Mää oon jo hukannu bussikortin, joten vielä toikin... --*** Jos joku löytää sen ni ilmotelkaa.. Musta tuntuu, et mun tavarat lähtee aina käveleen..

Huomenna toivottavasti lautailemaan!! Kävin ostaan piilareita sitä varten tänään. :DD Ottaisko kameran mukaan?

Kevät alkaa olla jo lähellä. Asfaltti on jo parista kohtaa paljastunut ja odotan innolla että pääsee pyöräilemään!!! :D En oo koko talvena päässyt pyöräilemään enkä lautailemaan, joten aikamoista kidutusta ollut koko talvi. Epäilen, että taitaa jäädä rinteet väliin tänä vuonna. :/ Varsinkin kun asfalttikin alkaa jo paljastumaan. Pyllymäkeä olen kuitenkin kerran laskenut! Olin Ullalinnan laskiaisriehassa tiistaina ja oli hauskaa. :) Kaivopuisto täynnä haalaripukuisia ihmisiä.

Kävin Helsingin neurologilla tässä viime viikolla, tuon vagushermostimulaattorin takia ja koska olen ajatellut siirtää kirjat Helsinkiin (halvempi julkinen liikenne). Samalla päätettiin lääkärin kanssa, että nostetaamn neurontinia 400 mg:sta 600 mg:aan. Nostetaan lääkepitoisuutta nyt, koska kun vagushermostimulaattori on asennettu niin lääkkeitten määriä ei oikeastaan voi nostaa. Nyt olen sitten ehkä ollut hieman väsynyt. Se kyllä saattaa johtua ihan siitä, että olen mennyt liian myöhään nukkumaan. Miten sitä ei ikina opi?

Nuorten Liekkien kokous oli viime lauantaina. :) Oli mukava tavata taas kaikkia, harmi että kaikki eivät päässeet paikalle. Ehkä ensi kokoukseen Kallekin pääsee jo mukaan? :)

--salla

elämä epilepsian varjossa vai epilepsia elämän varjossa?

Tässä viime yönä mietin tätä blogia ja omaa elämääni ja sitä, mitä oikein teen tämän blogin kanssa. Yleensä aina kaikki blogi-kokeiluni ovat tyssänneet siihen kun minulla ei ole ollut tarpeeksi motivaatiota kirjoittaa, enkä oikein ole halunnut vuotaa yksityisiä asioitani nettiin. Kuka sitä nyt haluaisi? Yksityiset asiat ovat yksityisä! Mutta Kittilässä asumiseni tuntuu eristäneen minut pahasti epilepsialiiton toiminnasta ja muusta, joten ajattelin liittää blogini epilepsiaan.

Oma elämäni pyörii enemmän tai vähemmän epilepsian ympärillä. Vaikka kuinka yrittäisin elää normaalisti niin seuraavana päivänä vähän kaadun rinteessä lumilaudalla ja TSADAA!! kohtausta ei voi pysäyttää. Näin siis minulle kävi viime viikon perjantaina Levin rinteessä. Onneksi ympärillä oli niin kilttejä ihmisiä, että he ilmoittivat laskettelukeskuksen ensiapuun ja moottorikelkka tuli hakemaan. Vaikutin kuitenkin ilmeisesti liian huteralta, joten en päässyt moottorikelkan kyytiin vaan huristelin alas gondolilla. Sain purra hammasta, etten itkisi muiden nähden gondolissa, mutta ensiapu huoneessa nyyhkytin sitten kunnolla ja että hävetti. Onneksi paikalla oli vain nuori sairaanhoitaja. Kiitokset hänelle :). Jouduin makoilemaan sängyllä puolisen tuntia ja soittamaan kaverin hakemaan. En ilmeisesti vieläkään ollut täysin elävien kirjoissa.

Elämäni siis pyörii paljon epilepsian ympärillä, joten ajattelin että tässä blogissa voisin kirjoittaa kokemuksistani epilepsiasta, lääkkeistä, lääkäreistä, sairaaloista ja erilaisista tutkimuksista. Ja tietenkin elämisestä epilepsian kanssa ja kaikesta muusta. Toivoisin että tällä tavalla tuon vertaisapua muille epilepsiaa sairastaville ja pystyisin auttamaan muita, vaikka tällä hetkellä asunkin niin kaukana kuin Kittilässä.

--salla

Tietenkin blogista saattaa löytyä juttua muistakin asioista ja ehkäpä paljon kuvia. (kunhan pääsen omalle koneelleni!)