Ja kuten edellisessä viestissä, myös tässä voin todeta, että olen edelleen sairas. Alkaa hieman jo kyrpiin tämä.. --**
Tuossa sängyssä maatessani ja kuunnellessani YleX:ää, kuten jo niin monena muunakin aamuna ja päivänä, sattui sieltä tulemaan haastattelu ja keskustelua yksinäisyydestä. Terästin (tai ainakin yritin ;)) heti aivoni ja kuuntelin, että mistä oli kyse. Haastattelussa oli Tarja Heiskanen, kirjan Kaiken keskellä yksin kirjoittaja ja yksinäisyydestä kärsinyt irc gallerian perustaja Matti Kari. Keskustelu oli todella mielenkiintoista.
Pahimmillaan yksinäisyys tarkoittaa sitä, että on täysin eristäytynyt muista. Ei ole työpaikkaa, eikä opiskelupaikkaa eikä tämän takia pahemmin ystäviäkään. Ei ketään jolle soittaa. Nykyään nuorten keskuudessa tämä on liian yleistä. Kotiin syrjäytyneitä on paljon. Pahimmillaan yksinäisyys voi nimittäin aiheuttaa esimerkiksi masennusta.
Yksinäisyyttä nykyään aiheuttavat yhtenä tekijänä tietenkin osaksi ihmisen omat luenteenpiirteet, kuten epäsosiaalisuus (tää ei kuitenkaan ehkä täysin pidä paikkaansa). Kuitenkin yksinäisyyttä aiheuttavat myös yhteiskunnan tietyt rakenteet, kuten irtisanominen. Myös tietty vapaus mikä nyky yhteiskunnassa vallitsee vaikuttaa yksinäisyyttä lisäävästi. Jokaisella on ns. oikeus olla yksin eikä kenenkään tarvitse vastata muille jos ei halua. Nykyään selviää hengissä ilman muita hengissä. Reilu sata vuotta sitten ei olisi selvinnyt hengissä yksin.
Muiden ulkopuolelle on helppo joutua. Ei tarvitse kuin hieman erottua normi joukosta, niin helposti joutuu syrjityksi ja kiusatuksi. Kiusaaminen tietenkin saattaa joissakin tapauksissa helposti johtaa yksinäisyyteen.
Epilepsiaa sairastavat erottuvat tästä normi joukosta, joissain tapauksissa paljonki. Epilepsiaa sairastavat ovat siis suuremmassa vaarassa kärsiä yksinäisyydestä kuin ns. normaalit ihmiset. Yksinäisyys on varmasti joillekkin epilepsiaa sairastaville hyvinkin totta, mutta vertaistuki on tärkeää tässäkin tapauksessa. Kannattaa ottaa yhteyttä epilepsialiittoon tai oman paikkakuntansa yhdistykseen, jos tuntee itsensä epilepsian tai muun asian takia yksinäiseksi. Yhdistyksistä ja liitosta voi löytää hyviä ystäviä. :) Nimimerkillä: kokemusta on.
En itse ole kärsinyt tuollaisesta totaalisesta yksinäisyydestä. Minulla on todella hyvät tukiverkot perheen ja suvun parissa, mitkä on pahimpien aikojenkin aikaan pitänyt tiukasti kiinni maanpinnalla. Kuitenkin nyt kun olen muuttanut uudelle paikkakunnalle ja vanhat kaverit ovat levittäytyneet ympäri suomea tai jääneet kotipaikkakunnalle, yksinäisyys helposti alkaa tarttumaan. Kun ei ole vielä saanut luotua hyviä ystävyys suhteita luokkatovereiden kanssa, voi olla vaikea soittaa puoli tutulle ja pyytää esim. kahville. Pelko, että tulee torjutuksi on aika kauhea. Mitä jos kukaan ei halua tulla? Tällainen yksinäisyys on kuitenkin siis todella tuttua.. Sitä vain pitäisi jotenkin saada luotua niitä ystävyyssuhteita, vaikka luokkakavereita ei niin usein näkisikään. Onko vaikeampaa tehtävää? Ja vaikka olisi paljon tuttuja ja kavereita, voi silti tuntea olonsa yksinäiseksi. Se että on numeroita kännykässä, ei tarkoita että voisi siitä vain soittaa kaikille heistä.
Kirjassa Kaiken keskellä yksin, on ohjeita siitä, miten yksinäisyyttä voi lieventää. Yhtenä neuvona on puhuminen itselleen ääneen (WTF?? O.o Itselle ääneen?). Neuvo tuntuu aluksi oudolta, mutta jos tuntuu, että tunnet itsesi hieman yksinäiseksi, niin testaa. Myös lemmikille kannattaa puhua ääneen. Ei tule pyöriteltyä ajatuksia pelkästään omassa päässään. :) Tuntee itsensä ehkä vähemmän hulluksi.
--salla
ps. miks mää kirjotan Aina näin pitkiä juttuja?
tiistai 20. syyskuuta 2011
torstai 15. syyskuuta 2011
Terveysterroria
Olen sairas.. Edelleen.. Huoh.
Olin ripulista ym. huolimatta viime viikonloppuna Treellä Nuorten viikonloppuleirillä, vai mikähän sen virallinen nimi on? Järjestäjä oli kuitenkin Epilepsialiitto. Oli taas kerran mahtava viikonloppu. :D Nukuttua tuli kuitenkin aivan liian vähän kaikkeen siihen liikuntaan verrattuna. Täyty kuitenki ottaa kaikki irti, ku taas pitkästä aikaa näki ystäviä. Ei heitä joka päivä näe. :)
Aiheena koko viikonloppuna oli terveys. Vaikka aihe saattaa kuulostaa kulutetulta tälleen epilepsiapiireissä. Jokainen meistä on varmasti puhunut lääkärin kanssa ja terveys on melkein koko ajan pöydällä oleva asia. Aihetta käsiteltiin kuitenkin nyt liikunnan, ruokavalion ja päihteiden näkökulmasta. Paikalla oli ravitsemusterapeutti luennoimassa, liikuttiin ulkona ja sisällä ja kuunneltiin myös päihdeluento. Ravitsemusterapeutin luento oli oikeasti todella mielenkiintoinen. Hän ei luennoinut pelkästään tätä normaalia lautasmallia, vaan hän oikeasti Tiesi ja oli Kiinnostunut asioista. Ravitsemusterapeutti suositteli Kreetalaista ruokavaliota.
Liikuntaan kuului lauantai aamupäivällä sisällä leikkejä ja kisailua ja kuntopiiriä. Kisat ja leikit oli hauskoja ja mikä yllättävää uusia minullekkin. Oon käynyt monilla leireillä ja tutustunut aiheeseen, joten oli mukavaa ja piristävää tutustua uusiin leikkeihin. Kuntopiirikään ei ollut niin paha kuin yleensä. Iltapäivällä vuorossa oli enemmän ns. seikkailua. Keikuttiin valjaissa trapetsilla ja koitettiin korikiipeilyä*. Itse kipusin 15 pinotun coca cola korin päälle. Kahdesti. Tämä oli todella jännittävää. :D Kävin myös Pyhäjärvessä uimassa, koska sää oli niin mainio. Haluttiin myös M:n kanssa lähteä melomaan, mutta ei sitä kaikkea jaksa. Järven pinta oli kuitenkin ihanan tyyni.
Terveys on kuitenkin todella tärkeä muutenkin kuin lääkityksen kannalta. Usealla epilepsiakin on paremmin ainoissa, kun liikkuu ja nukkuu säännöllisesti ja muistaa syödä ainakin melkein aina terveellisesti. :) Itse myös olen sitä mieltä, että on tärkeä katsoa mitä laittaa suuhunsa. Kaikki ei sovi kaikille.
Tällä hetkellä olen kotona, koska aamulla voin niin huonosti, etten päässyt lähtemään työharjoitteluun. Noloa olla Taas pois (olin pois viimeviikollakin).
ps. unohdin täysin mainita leirin yhden parhaimmista puolista! Uudet tuttavat! Leirillä oli uusia kasvoja ja oli mukava tutustua heihin. Olisi ollut mukava jutella heidän kanssa enemmänkin. :) Ehkä joskus toiste..
--salla
(*korikiipeily = Suorittajan tavoitteena on kiivetä mahdollisimman monen päällekkäin pinotun korin päälle. Avustaja ojentaa uuden korin sitä mukaa kun torni kasvaa. Tähän tarvitsee kuitenkin valjaat, köyden, kypärän ja kokeneen varmistajan.)
Olin ripulista ym. huolimatta viime viikonloppuna Treellä Nuorten viikonloppuleirillä, vai mikähän sen virallinen nimi on? Järjestäjä oli kuitenkin Epilepsialiitto. Oli taas kerran mahtava viikonloppu. :D Nukuttua tuli kuitenkin aivan liian vähän kaikkeen siihen liikuntaan verrattuna. Täyty kuitenki ottaa kaikki irti, ku taas pitkästä aikaa näki ystäviä. Ei heitä joka päivä näe. :)
Aiheena koko viikonloppuna oli terveys. Vaikka aihe saattaa kuulostaa kulutetulta tälleen epilepsiapiireissä. Jokainen meistä on varmasti puhunut lääkärin kanssa ja terveys on melkein koko ajan pöydällä oleva asia. Aihetta käsiteltiin kuitenkin nyt liikunnan, ruokavalion ja päihteiden näkökulmasta. Paikalla oli ravitsemusterapeutti luennoimassa, liikuttiin ulkona ja sisällä ja kuunneltiin myös päihdeluento. Ravitsemusterapeutin luento oli oikeasti todella mielenkiintoinen. Hän ei luennoinut pelkästään tätä normaalia lautasmallia, vaan hän oikeasti Tiesi ja oli Kiinnostunut asioista. Ravitsemusterapeutti suositteli Kreetalaista ruokavaliota.
Liikuntaan kuului lauantai aamupäivällä sisällä leikkejä ja kisailua ja kuntopiiriä. Kisat ja leikit oli hauskoja ja mikä yllättävää uusia minullekkin. Oon käynyt monilla leireillä ja tutustunut aiheeseen, joten oli mukavaa ja piristävää tutustua uusiin leikkeihin. Kuntopiirikään ei ollut niin paha kuin yleensä. Iltapäivällä vuorossa oli enemmän ns. seikkailua. Keikuttiin valjaissa trapetsilla ja koitettiin korikiipeilyä*. Itse kipusin 15 pinotun coca cola korin päälle. Kahdesti. Tämä oli todella jännittävää. :D Kävin myös Pyhäjärvessä uimassa, koska sää oli niin mainio. Haluttiin myös M:n kanssa lähteä melomaan, mutta ei sitä kaikkea jaksa. Järven pinta oli kuitenkin ihanan tyyni.
Terveys on kuitenkin todella tärkeä muutenkin kuin lääkityksen kannalta. Usealla epilepsiakin on paremmin ainoissa, kun liikkuu ja nukkuu säännöllisesti ja muistaa syödä ainakin melkein aina terveellisesti. :) Itse myös olen sitä mieltä, että on tärkeä katsoa mitä laittaa suuhunsa. Kaikki ei sovi kaikille.
Tällä hetkellä olen kotona, koska aamulla voin niin huonosti, etten päässyt lähtemään työharjoitteluun. Noloa olla Taas pois (olin pois viimeviikollakin).
ps. unohdin täysin mainita leirin yhden parhaimmista puolista! Uudet tuttavat! Leirillä oli uusia kasvoja ja oli mukava tutustua heihin. Olisi ollut mukava jutella heidän kanssa enemmänkin. :) Ehkä joskus toiste..
--salla
(*korikiipeily = Suorittajan tavoitteena on kiivetä mahdollisimman monen päällekkäin pinotun korin päälle. Avustaja ojentaa uuden korin sitä mukaa kun torni kasvaa. Tähän tarvitsee kuitenkin valjaat, köyden, kypärän ja kokeneen varmistajan.)
torstai 8. syyskuuta 2011
Going home
Kouluhommien keskellä törmäsin tällaiseen lauluun. Tässä osa laulusta Going home. Omasta mielestä aika koskettavat sanat. Laulu oli osa Ihmisoikeudet mielenterveys- ja
päihdeyksiköissä kokemusarvioinnin kohteina, ITHACA-hankkeen Suomen raporttia.
Morning Star lights the way;
Restless dream all done;
Shadows gone, break of day,
Life has just begun.
Every tear wiped away,
Pain and sickness gone;
Wide awake there with Him!
Peace goes on and on!
Going home, going home,
I’ll be going home.
See the Light! See the Sun!
I’m just going home.
ps. mulla sitten ei varmasti ole mitään suolistotukosta. en ymmärrä mitä se lääkäri houraili! Puhelimessa menee sanomaan, että mun oireet kuvastais suolistotukosta, vaikka en oo ees oksennellu. Menee säikyttään mut tälleen!
--salla
päihdeyksiköissä kokemusarvioinnin kohteina, ITHACA-hankkeen Suomen raporttia.
Morning Star lights the way;
Restless dream all done;
Shadows gone, break of day,
Life has just begun.
Every tear wiped away,
Pain and sickness gone;
Wide awake there with Him!
Peace goes on and on!
Going home, going home,
I’ll be going home.
See the Light! See the Sun!
I’m just going home.
ps. mulla sitten ei varmasti ole mitään suolistotukosta. en ymmärrä mitä se lääkäri houraili! Puhelimessa menee sanomaan, että mun oireet kuvastais suolistotukosta, vaikka en oo ees oksennellu. Menee säikyttään mut tälleen!
--salla
keskiviikko 7. syyskuuta 2011
Golden compass
Istun nojatuolissa vasen nilkka turvonneena ja ruhjeisena edessäni tuolilla leväten ja tieto mahdollisesta suolistotukoksesta takaraivossa muhien. Käperryin hetki sitten maha kipeänä sängylle maha kipeänä ja aloin lukemaan artikkelia jostain vanhasta painon hallinta lehdestä. Artikkeli jatkoi samaa rataa kuin sadat muut terveyslehtien artikkelit; artikkeli taas yhdestä elämän tavasta, luonnollisesta tavasta pysyä terveenä ja tietenkin pitää paino kurissa. Artikkelissa puhuttiin täydellisestä terveydestä. Se laittoi minut miettimään. Miten mahtavaa olisikaan, jos voisi olla täydellisen terve. Edes 90 % terve. 80 % riittäisi. Olen aina ollut jollain tavalla ”sairas”. Syntymästä lähtien minulla on ollut oikean puolinen hemiplegia ja myöhemmin on tullut lisänä sekä epilepsia että ärtyneen paksusuolen tulehdus. Unohtamatta tietenkään mielen sisäisiä sairauksia. :) Mitkä tuntuu välillä rampauttavimmilta kuin fyysiset sairaudet. Välillä tietenkin on hyviäkin vaiheita, eikä mikään näistä oikeastaan huomauttele itsestään, mutta sitten, uusi kohtaus tai tuntuu siltä, että joku tunkee tulista halikkoa vatsaani ja vääntää.
Täydellinen terveys tuntuu olevan siis tuhansien kilometrien päässä, ellei jopa aivan toisessa ulottuvuudessa minusta. Voisinko kuitenkin saavuttaa terveyden, jos seuraisin joitain noista terveyslehtien elämäntavoista, kuten Ayurveda, joka tarjoaa täydellistä terveyttä intiasta tai ns. Okinawan dieetti, jonka avulla kuulemma elää 100-vuotiaaksi. Yhtenä vaihtoehtona on välimerellinen ruokavalio, joka ehkäisee mm. paksusuolen syövän riskiä ja lisää elinvuosia. Onnistuisiko tuollaisen elämäntavan noudattaminen tällaiselta tavalliselta, mutta välillä aika sairaalta ihmiseltä? Okinawan dieetissä syödään paljon valkoista riisiä ja wokattuja kasviksia, mutta jo ajatus niistä saa minut huonovointiseksi. Riensin vessaan jo yhden riisikakun jälkeen, enkä todellakaan puuteroimaan nenääni. Ayurvedassa ruokavalio on yksilöllinen, mutta miten oma suolistoni reagoisi omaani? Ayervedaan kuitenkin kuuluu myös säännöllinen ateriarytmi ja unirytmi. Nämä kaksi ovat aina terveellisiä. Lisäksi tähän kuuluu myös mm. joogaa. Joogasta en tiedä mitä sanoa.
Erilaisia elämäntapoja ja parantavia ruokavalioita on kuitenkin pilvin pimein. Pitäisikö minunkin valita niistä yksi? Mutta jos valitsisin niistä yhden, pystyisinkö pitämään kiinni siitä? Osaisinko ”uppoutua” kyseiseen elämäntapaan tai tehdä elämäntavasta ohjenuorani? Karkit ja herkut ovat yleensä aikalailla pannassa kaikissa terveyttä edistävissä elämäntavoissa ja tiedän, että itselläni on melkoisen valtava sokerihammas. Pysyminen jossain elämäntavassa olisi haastavaa. Lisäksi oma itsekurini on surkea. En varmasti aina pääsisi nukkumaan ajallaan. Tuntuu jo, että ennen kuin mitään päätöstäkään on tehty, niin elämäntapamuutokseni on tuhoon tuomittu. Arvelen, että heti kun voin taas hiemankaan paremmin, unohdan koko idean ja jatkan elämää yhtä epäterveellisesti kuin aina.
Mm. Ayurvedaan kuuluu holistinen ajattelu. Holismissa ajatellaan, että kokonaisuus on enemmän kuin osien summa. Holismi on myös sitä, että kaikki vaikuttaa kaikkeen. Myös siis, että fyysinen terveys vaikuttaa psyykkiseen terveyteen ja päinvastoin. Jos siis olisin terveempi, olisin onnellisempi. Se olisi tavoittelemisen arvoinen päämäärä. Todellakin.
Olen jo pitkään ajatellut, että se mitä syön vaikutta melkeinpä suoraan omaan terveyteeni, joten tässä pari linkkiä, jos jotain kiinnostaa oman elämäntapansa viilaaminen:
http://www.samhita.fi/?page_id=2
http://okinawaprogram.com/okinawa_diet/okinawa_diet_food_pyramid.html
http://www.mediterraneandiet.gr/
http://karppaus.info/
(Vaikka tässä on mainittu monta erilaista ruokavaliota, se ei tarkoita, että uskoisin, että jokin yllä olevista olisi se ainut oikea. Jokainen saa tehdä omat johtopäätöksensä ruokavalioista/elämäntavoista.)
--salla
Täydellinen terveys tuntuu olevan siis tuhansien kilometrien päässä, ellei jopa aivan toisessa ulottuvuudessa minusta. Voisinko kuitenkin saavuttaa terveyden, jos seuraisin joitain noista terveyslehtien elämäntavoista, kuten Ayurveda, joka tarjoaa täydellistä terveyttä intiasta tai ns. Okinawan dieetti, jonka avulla kuulemma elää 100-vuotiaaksi. Yhtenä vaihtoehtona on välimerellinen ruokavalio, joka ehkäisee mm. paksusuolen syövän riskiä ja lisää elinvuosia. Onnistuisiko tuollaisen elämäntavan noudattaminen tällaiselta tavalliselta, mutta välillä aika sairaalta ihmiseltä? Okinawan dieetissä syödään paljon valkoista riisiä ja wokattuja kasviksia, mutta jo ajatus niistä saa minut huonovointiseksi. Riensin vessaan jo yhden riisikakun jälkeen, enkä todellakaan puuteroimaan nenääni. Ayurvedassa ruokavalio on yksilöllinen, mutta miten oma suolistoni reagoisi omaani? Ayervedaan kuitenkin kuuluu myös säännöllinen ateriarytmi ja unirytmi. Nämä kaksi ovat aina terveellisiä. Lisäksi tähän kuuluu myös mm. joogaa. Joogasta en tiedä mitä sanoa.
Erilaisia elämäntapoja ja parantavia ruokavalioita on kuitenkin pilvin pimein. Pitäisikö minunkin valita niistä yksi? Mutta jos valitsisin niistä yhden, pystyisinkö pitämään kiinni siitä? Osaisinko ”uppoutua” kyseiseen elämäntapaan tai tehdä elämäntavasta ohjenuorani? Karkit ja herkut ovat yleensä aikalailla pannassa kaikissa terveyttä edistävissä elämäntavoissa ja tiedän, että itselläni on melkoisen valtava sokerihammas. Pysyminen jossain elämäntavassa olisi haastavaa. Lisäksi oma itsekurini on surkea. En varmasti aina pääsisi nukkumaan ajallaan. Tuntuu jo, että ennen kuin mitään päätöstäkään on tehty, niin elämäntapamuutokseni on tuhoon tuomittu. Arvelen, että heti kun voin taas hiemankaan paremmin, unohdan koko idean ja jatkan elämää yhtä epäterveellisesti kuin aina.
Mm. Ayurvedaan kuuluu holistinen ajattelu. Holismissa ajatellaan, että kokonaisuus on enemmän kuin osien summa. Holismi on myös sitä, että kaikki vaikuttaa kaikkeen. Myös siis, että fyysinen terveys vaikuttaa psyykkiseen terveyteen ja päinvastoin. Jos siis olisin terveempi, olisin onnellisempi. Se olisi tavoittelemisen arvoinen päämäärä. Todellakin.
Olen jo pitkään ajatellut, että se mitä syön vaikutta melkeinpä suoraan omaan terveyteeni, joten tässä pari linkkiä, jos jotain kiinnostaa oman elämäntapansa viilaaminen:
http://www.samhita.fi/?page_id=2
http://okinawaprogram.com/okinawa_diet/okinawa_diet_food_pyramid.html
http://www.mediterraneandiet.gr/
http://karppaus.info/
(Vaikka tässä on mainittu monta erilaista ruokavaliota, se ei tarkoita, että uskoisin, että jokin yllä olevista olisi se ainut oikea. Jokainen saa tehdä omat johtopäätöksensä ruokavalioista/elämäntavoista.)
--salla
Tilaa:
Blogitekstit (Atom)