Tässä viime yönä mietin tätä blogia ja omaa elämääni ja sitä, mitä oikein teen tämän blogin kanssa. Yleensä aina kaikki blogi-kokeiluni ovat tyssänneet siihen kun minulla ei ole ollut tarpeeksi motivaatiota kirjoittaa, enkä oikein ole halunnut vuotaa yksityisiä asioitani nettiin. Kuka sitä nyt haluaisi? Yksityiset asiat ovat yksityisä! Mutta Kittilässä asumiseni tuntuu eristäneen minut pahasti epilepsialiiton toiminnasta ja muusta, joten ajattelin liittää blogini epilepsiaan.
Oma elämäni pyörii enemmän tai vähemmän epilepsian ympärillä. Vaikka kuinka yrittäisin elää normaalisti niin seuraavana päivänä vähän kaadun rinteessä lumilaudalla ja TSADAA!! kohtausta ei voi pysäyttää. Näin siis minulle kävi viime viikon perjantaina Levin rinteessä. Onneksi ympärillä oli niin kilttejä ihmisiä, että he ilmoittivat laskettelukeskuksen ensiapuun ja moottorikelkka tuli hakemaan. Vaikutin kuitenkin ilmeisesti liian huteralta, joten en päässyt moottorikelkan kyytiin vaan huristelin alas gondolilla. Sain purra hammasta, etten itkisi muiden nähden gondolissa, mutta ensiapu huoneessa nyyhkytin sitten kunnolla ja että hävetti. Onneksi paikalla oli vain nuori sairaanhoitaja. Kiitokset hänelle :). Jouduin makoilemaan sängyllä puolisen tuntia ja soittamaan kaverin hakemaan. En ilmeisesti vieläkään ollut täysin elävien kirjoissa.
Elämäni siis pyörii paljon epilepsian ympärillä, joten ajattelin että tässä blogissa voisin kirjoittaa kokemuksistani epilepsiasta, lääkkeistä, lääkäreistä, sairaaloista ja erilaisista tutkimuksista. Ja tietenkin elämisestä epilepsian kanssa ja kaikesta muusta. Toivoisin että tällä tavalla tuon vertaisapua muille epilepsiaa sairastaville ja pystyisin auttamaan muita, vaikka tällä hetkellä asunkin niin kaukana kuin Kittilässä.
--salla
Tietenkin blogista saattaa löytyä juttua muistakin asioista ja ehkäpä paljon kuvia. (kunhan pääsen omalle koneelleni!)
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti