sunnuntai 19. helmikuuta 2012

Työharjoittelu ja jaksaminen

Siitä kun viimeksi kirjoitin onkin jo pari viikkoa. Aloitin harjoittelun tuossa kaksi viikkoa sitten, joten en ole löytänyt energiaa kirjoittamiseen. Kun ei ole n. 2 kuukauteen tarvinnut herätä joka aamu mihinkään, on yhtäkkiä raskasta herätä joka aamu seitsemältä. Yllättävän raskasta! En ole koskaan aikaisemmin ajatellut, että päivässä on yllättävän vähän tunteja. Työharjoittelun jälkeen ei ehdi eikä jaksa tehdä kaikkea. Työharjoitteluni kuitenkin kestää vain yhdeksästä kolmeen!

Olen miettinyt aikaisemminkin sitä, että kuinka jaksan sitten "oikeassa" työelämässä, kun valmistun. Kuusi tuntiset työpäivät tuntuvat jo nyt raskailta. Entä sitten jos on lapsia ja pitäisi käydä samalla töissä? Ei tuu mitään! Tarvitsen kyllä tosiaan puolipäiväisen työn sitten. Tai sitten jonkun työn jota voin tehdä kotoa käsin. Omaa alaani ei kuitenkaan voi oikein harjoittaa kotoa käsin. Voin siis samalla pohtia, että opiskelenko ihan turhaan? Olen sitä mieltä, että en. Tykkään alasta ja sitä on mielenkiintoista opiskella, vaikka se välillä onkin raskasta. Oon monesti ajatellu opiskelun jatkamista valmistumisenki jälkeen.. Mutta täytyy katsoa minne tämä elämä kuljettaa.. :)

Miksi luulen, että jaksaminen töissä ja muualla on välillä vaikeaa? Ei mitään hajua. Ehkä se johtuu epilepsiasta, epilepsialääkkeistä, ärtyneen paksusuolen tulehduksesta tai sen lääkkeistä. Niin monta vaihtoehtoa. Tai sitten takana on mielenterveydelliset syyt.. Huoh..

Mutta nyt on mukava fiilis päällä! :) Käytiin T:n ja hänen ystäviensä kanssa juhlistamassa T:n synttäreitä ravintolassa perjantaina. Ja oli hieno ravintola. Ihana intiimi tunnelma, lämmin ja hyvät ruuat. :)Se että ravintolassa on lämmin on tosi tärkeetä, varsinki mulle. Mentiin ravintolan jälkeen baariin missä mulla oli järkyttävän kylmä. Istuin siellä takki päällä ja silti palelin! Hrr..

Mukavaa sunnuntain jatkoa kaikille! Tehkää vaikka muffinsseja. Minä en kouluhommilta ehdi. :)

--salla

1 kommentti:

  1. Mulla on kans välillä noita päiviä, kun ei vaan yksinkertasesti jaksa. Oon aina ollut sellainen, että aamulla sängystä ponnahdan ylös ilman mitään ongelmia, mutta lääkityksen aloittamisen jälkeen on siihen tullut muutoksia ja välillä tuntuu ihan mahdottomalta ajatukselta nousta ylös. Onneks noita aamuja ei enää kovin paljoa ole ollut.

    Toivottavasti se siitä :)

    VastaaPoista