Tässä puolenyön paremmalla puolella yritän saada unta ja sitä odotellessa tietenkin ajatukset pörräsivät päässäni kuin hullut. Mietin kaikkea ensi viikonlopusta loppuelämään ja siinä samassa huomasin, että minä voin nyt hyvin. Se ajatus oikein pysäytti. Mietin, että juuri tällä hetkellä minä todellakin voin hyvin. Minulla ei ole juuri nyt aivan ennennäkemättömän hauskaa, mutta mielialani ei myöskään ole pohjalukemissa, ei edes lähellä.

Ihmiset hakevat nykyään aivan liikaa elämyksiä ja niitä ääripään kokemuksia tai haluavat pitää hirveän hauskaa kokoajan. Siinä baari-iltojen, ryyppyreissujen ja kaikenmaailman kokkareitten välissä ei välttämättä ehdi huomaamaan, että ei onnellisuus ole pelkästään juhlintaa ja elämysten etsintää, pelkästään hyvin mennyt päivä on tarpeeksi. Tiedän montakin ihmistä, jotka hyppäävät baarissa joka viikonloppu ja jotka ovat kokoajan menossa. Oikeasti, mitä iloa on krapulaisesta olosta aamulla ja hirveästä morkkiksesta kun huomaat että taas on nukuttu puolillepäivin ja missattu se kaikkein kaunein auringon nousu ja ne ihanimmat ensimmäiset laskut rinteessä, kun kukaan muu ei vielä ole laskenut tampatulla lumella.

Itse ainakin oon sellainen ihminen, joka tykkää herätä aikaisin ja pitää tietyn rytmin elämässä. No toisaalta epilepsian takia se on aika tärkeetäkin. Jos rytmi ei pysy ja jos väsyy liikaa sitä tietää mitä siitä saattaa seurata (tässä juuri allekirjoittanut valvoo puoli yhdeltä yöllä vaikka yhdeltätoista olisi pitänyt mennyt nukkumaan). Sama juttu kuin nukkumisessa on myös ruokailun ja nestetasapainon kanssa, eikä saa väsyttää itteään liikkumalla liikaa. Saa siis liikkua, mutta yhtäkkiä ei saa repästä maratonia jos on tottunu puolentunnin lenkkeihin. Kaikki ei ehkä uskois, mutta on tosi vaikeaa pysyä rytmissä. Varsinkin, jos koulu ei ole niin säännöllinen kuin toivois. Ei sitä kukaan voi aivan hirveän tarkkaan tiettyä rytmiä seurata ja voi sitä kaikkea tehdäkin. Vaikka mun pitää ottaa lääkkeet aamulla, päivällä ja illalla en ota niitä orjallisesti kahdeksalta, kolmelta ja yhdeksältä, vaan siinä aamun kuluessa ennen yhtätoista ja kolmen maissa ja ennen kahtatoista.

Jos tästä sotkusta kukaan mitään tajusi, hyvä. :) Meen kuitenkin nyt nukkumaan, nyt alkoi vihdoin väsyttämään. *haukotus*

--salla